Vapaa viikonloppu

Mistä koostuu hyvä viikonloppu?

Itselläni ainakin vapaa-ajasta, maukkaasta ruoasta, hyvästä viihteestä (elokuva, kirja, jne.) sekä miellyttävästä seurasta. Tätä kaikkea sisältää oma viikonloppuni.

Kävin tänään juoksulenkillä Töölönlahdella, ja tulin niin iloiseksi, kun huomasin jaksavani juosta pidempään kuin koskaan ennen, hyvä minä! :) Lenkin päälle maistui itse tehty salaatti ja röstiperunat. Jälkiruoaksi oli eilen tekemääni omenapiirakkaa, nam! Laitoin piirakkaan suomalaista Maikki-omenaa ja ai että se sopi hyvin, pehmeni uunissa ihanasti.


Eräs ystäväni lainasi minulle tämän kuvassa olevan elokuvan, Ensemble, c´est tout. Se pompsahti kertaheitolla lempielokuvakseni! Pidin elokuvan tunnelmasta, juonesta, musiikista ja näyttelijäsuorituksista. Elokuva on valtavirrasta poikkeava, jos niin voisin todeta. "Tapahtumien keskipiste on Pariisi ja neljä ihmistä, joiden tiet kohtaavat. Yhdessä he kokevat surut ja vastoinkäymiset, mutta myös todellisen ystävyyden ja rakkauden. Hitaasti, mutta varmasti he tulevat kuorestaan ja huomaavat totuuden - yksin ihminen ei ole vahva." Omasta mielestäni rakastettavan ihana elokuva, suosittelen!


Olen aina pitänyt Anna-Leena Härkösen kirjoista, varsinkin hänen tuoreimmista aikaansaannoksistaan (mm. Heikosti positiivinen, Loppuunkäsitelty, jne.). Vihdoin sain käsiini Ei kiitos -kirjan. Varasin sen Kallion kirjastosta, ja yllätyksekseni sain sen suhteellisen nopeasti. Kuten arvasinkin, teksti vei mukanaan ja oli vaikea keskeyttää lukemista nukkumisen ajaksi. Vaikka olen hidas lukija, tätä kirjaa ahmin sana sanalta, rivi riviltä. Kirja kertoo tarinan suomalaisesta avioparista, jossa aviomies on seksuaalisesti haluttomampi kuin vaimo. En osaa pukea ajatuksiani sanoiksi, mutta Härkösen verbaalinen nokkeluus koskettaa aina. Itse tarina on aika raadollinen, mutta ainakin minuun se silti vetosi. Lukiessa sai nauraakin, Härkönen kun oli ujuttanut tekstiin aika piikikkäitä ja itseironisia juttuja. Minä pidin, todella!


Ai niin, ja sitä miellyttävää seuraa on luvassa huomenna, kun aamupäivällä menen ystäväni luo sunnuntai-päivän teelle, kivaa!

Äiti kylässä

Äiti oli vieraanani Helsingissä viikko sitten. Ilmat olivat mitä mainioimmat, ja vietimme yhdessä iloiset kolme päivää.


Vein hänet katsomaan Eläintarhan skeittipuistoa. Itse olen viehättynyt siitä menosta siellä. Miten taitavia nuoret ovatkaan, ja miten nuorena he ovat jo löytäneet omaa tyyliään - pukeutumisesta lähtien. Ei meikäläisen nuoruudessa ollut tuollaista... :)


Poikkesimme Töölönlahden Siniseen kahvilaan juomaan limua ja syömään jädet.


Vierailimme äitini pyynnöstä Kiasmassa. Siellä oli menossa Horror Vacui -näyttely, mikä ilmeisesti kätki sisälleen tilan täyttämättömyyden kammoamista.


No tässä sitä tilaa on nyt sitten täytetty :)


Lautailimme Suomenlinnaan, ja se oli ensi visiitti äidilleni. Jo oli korkea aika! :)


Mitäs siellä merellä oikein näkyy...


Tämä kohta on lempipaikkani Suomenlinnassa, ja yksi tärkeimmistä paikoista koko Helsingissä. Mieli lepää ja ajatus virtaa, kun saa rauhassa istua nurmikolla, katsella merelle, hengittää raitista ilmaa ja antaa tuulenvireen sivellä kasvoja. Sinne on taas päästävä jonain vapaapäivänä - vaikka ystävä M:n kanssa piknikille.

Valintoja

Elämä on täynnä valintoja. Se mitä päätämme tehdä, vaikuttaa moneen. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, sanotaan. Aina ei riitä mitä itse päätämme, vaan joskus joku päättää puolestamme. Näin voi käydä vaikka ihmissuhteissa. Vaikka itse haluaisi jatkaa samaa polkua, ei toista osapuolta voi pakottaa matkaamaan yhdessä, vaan hänellä on oikeus erkaantua ja lähteä sivutielle. Sanotaan, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Haluan uskoa näin, vaikka välillä uskoni horjuukin.

Onnekkaita valintoja itse kullekin!

Brunssilla

Ystäväni ehdotti brunssia Cafe Luftissa (sijainti Kalliossa, Aleksis Kiven katu 30), ja mikäs sen parempi idea vietettyäni kaksi sairauslomapäivää kotona! Aurinko paistoi, ruoka oli maukasta ja seuraa hyvää. Kiva aloitus lauantaille.

Otimme salaatit, johon valitsimme täytteiksi mm. falafel-pyöryköitä, vuohenjuustoa, viinilehtikääryleitä, humusta ja kuskusta.

Yöelämässä

Olin tutustumassa Helsingin ilta/yöelämään kahden ystäväni kanssa. Hmm... Käytiin kahdessa paikassa, Heavy Cornerissa ja Bar Loosessa, ja täytyy sanoa, että ne olivat ei-mun-paikkoja. En muutenkaan käy paljon viihteellä, ja jos joskus satun käymään, niin toivoisin baarin olevan rauhallinen ja sellainen missä ei tarvitsisi puhua huutamalla.

Olin todella yllättynyt siitä, miten paljon ihmisiä ylipäätään oli liikkeellä. Koko Helsingin keskusta kuhisi juhlijoita; baareihin ja yökerhoihin jonotettiin. Ystäväni selvittivät minulle amatöörille, että monet käyvät viihteellä joka viikonloppu (jopa molempina päivinä) ja jotkut vielä sen lisäksi osallistuvat rientoihin jonain arkipäivänäkin.

Täytyy myöntää, että eilisen kokemuksen jälkeen ihastukseni Helsinkiä kohtaan koki kolauksen. Itse olin limpparilinjalla, ja lähdin kotiin raitiovaunulla yhden maissa. Jo siihen aikaan kaupunki oli todella roskainen ja törkyisen näköinen, monet ihmiset umpikännissä ja sanaa v***u viljeltiin joka puolella. Jotenkin niin noloa... Mieleeni muistui aika Milanossa, ja viikonloppuiltaisin siellä ei koskaan näkynyt mitään vastaavaa. Ehkä se on tämä suomalainen humalahakuinen juominen jne. Ärsyttävää joka tapaukseesa, ja niin sivistymätöntä.