keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Pariisi

Tapasin Annan vuonna 2006 ollessamme vaihto-oppilaina Moskovassa. Vietimme siellä intensiiviset viisi kuukautta, ja yhteyttä on pidetty tiiviisti myös sen jälkeen. Kerran tapasimme Sveitsissä, kaksi vuotta sitten Anna tuli Suomeen ja nyt minä menin Pariisiin. Puhuimme, että ensi kerralla voisimme järkätä tapaamisen esimerkiksi Wieniin, sillä eräs Moskovan aikainen ystävämme asuu siellä.

Olin siis ekaa kertaa Ranskassa. Heti ensimmäisenä päivänä matkasimme junalla tunnin Pariisista pois päin, maaseudulle. Tapasin Annan vanhemmat ja yhden siskon ja tämän miesystävän. Anna on isosta perheestä; lapsia on yhteensä kahdeksan ja lastenlasten luvussa en ole enää pysynyt kärryillä :)



Annan kotitalo


Kodissa oli hauskoja yksityiskohtia, tässä eräs: "Onnellisuus on tarkoitettu jaettavaksi". Joku Annan siskoista on maalannut tuon.



Turisti Riemukaarella


Koska jono oli lyhyt, päätimme käydä katsastamassa näköalan Riemukaaren ylhäältä. Aika hassua, mutta Anna ei ollut vielä koskaan käynyt siellä. Piti vain kavuta 284 porrasta :)



Avenue des Champs-Élysées. Myöhemmin kävimme samaisella avenuella lounaalla, ja voitteko kuvitella, että 0,33 l coca-colaa maksoi 7 euroa...! :O Tilasimme vain vettä :D



Joku tyyppi tuli kysymään Annalta englanniksi jotain (nähtävyyksiin liittyvää), ja kävi ilmi, että tyyppi oli suomalainen. Kyllä sen jo aksentista kuulikin :D Siinä sitten esittäydyttiin ja vaihdettiin kuulumisia. Hassua. Se oli myös Helsingistä. Sanoi, että kysyi Annalta, koska se oli ainoa paikallisen näköinen Riemukaarella - me loput sitten oltiinkin turisteja :)


Olisiko pitänyt ostaa tuliaiseksi kynä? Vaatimattomasti 750 euroa... Montblancilta.


Turisti kauppakasseineen Notre Damella. Törkeä jono, ei jaksanut jonottaa.




Rautarouva


Krääsän myyjät. Huom, krääsät levitetty kankaille, joihin on ommeltu kahvat, jotta krääsät saa kätevästi mukaan, jos pitää lähteä pinkomaan poliisia pakoon. Huoh.



Eiffelin alue oli ahdistava, koska väkeä oli paljon, ja mulla on trauma Milanossa varkauden kohteeksi joutumisen vuoksi. Nyt tuollakin pidin hysteerisen tarkasti laukustani huolta. Sen nyt tietää, että suuret turistimassat houkuttelee paikalle myös taskuvarkaita.


Vähemmän hysteerisenä Seinen varrella :)


Anna Louvrella



Ranskalainen ja suomalainen







Annan sisko ja sen miesystävä



Mahtavan isot ikkunat



Idyllinen porraskäytävä. Puurappuset natisivat kivasti askeleen alla.



Tässä vielä pari videota.

Aika taitavia miehiä... Harmi, että lopetin videon juuri, kun paras oli vasta tulossa. Punapaitainen mies esitti "helikopteriliikkeen" eli heilui ympyrää tuhatta ja sataa käsiensä varassa. Huomasimme Riemukaaren ylhäältä, että tyypit piti noin vartin tauon ja veti saman shown uudestaan ja taas vartin tauko ja taas... Saivat varmaan aika hyvät taskurahat.

Toisessa videossa Annan isä musisoi pianon kanssa. On kuulemma itse keksinyt monia kappaleita, ja esitti niistä nyt yhden.

maanantai 12. heinäkuuta 2010

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Kesälomareissulla... Loviisassa!

Päätettiin eilen lauantaina Ihastuksen kanssa lähteä Porvooseen syömään jäätelöt. Ilma oli kaunis, ja matka taittui leppoisasti. Jossain vaiheessa aloimme ihmetellä, kun vastaan tuli enää Kotkan ja Kouvolan kylttejä. Olimme siis ajaneet Porvoon liittymän ohi! Noh, hetken siinä hymyiltiin ja mietittiin mitä tehdään, ja päätimme mennä seuraavaan kaupunkiin ja se oli Loviisa :) En ole ennen käynyt siellä, mutta jäi oikein positiivinen kuva. Vaikutti kovin rauhalliselta ja turvalliselta paikalta, siellä oli kaunista ja ainakin huoltoasemalla sai erittäin aurinkoista palvelua!

Tässä muutama kuva:







sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Uudet tuulet

Minä uskon
aamujen valoon,
ihmisen syliin
ja rakkauden hitauteen
Minä uskon rakkauteen
joka kulkee etanan lailla:
ei yhden sydämen poikki
yhdessä elämässä loiki
Minä uskon
etanan nopeuteen,
sylien syvyyksiin,
ja alati kiihkeisiin silmiin
joista aamut juovat
kaiken valonsa.
Minä uskon rakkauden hitauteen.
Minä uskon.

- Tommy Tabermann


Tommyn runot jäävät elämään, vaikka kuolema veikin miehen. Pidän tuosta yllä olevasta runosta, ja rakkausteema sopii tämän hetkiseen elämääni, sillä olen ihastunut. Elämääni on ilmestynyt mies ja ("kaupanpäällisenä") koira. Viimeiset kolme viikkoa on ollut hyvin tiivistä yhdessä oloa. Toivon mukaan näin myös jatkuu. Minä uskon.