Hiihtoloma

Mää oti töist lomaa ja tuli tän Porii. Ihastus tulee näytil viikoloppun ;-)

Mul oli tänää kuumakivihiaronta ja täytyy sanoo, et kaks tuntii meni iha siivil. Huamen mul o kasvohoito, ja se jälkee mää mee moikkaa mummuu vanhaikodil. Se jälkee mää mee mu yhde lapsuudekaveri tyä. Perjantain mul o kampaaja. Mää aatteli, et vois leikat aika paljo. Kattoo ny, jos saisi enne ja jälkee kuvat tän.

Viime viiko lauantain, ko mää tuli jumpast Ihastukse tyä, ni mua odotti liitutaulul tommonen teksti. Sydän oli kyl sulaa vahaa. Siin samas mul alko migreeni. Ei se to teksti takia alkanu :D, vaa sen takia ko mää oli ollu kahdes jumpas ja oli syäny liia vähä, ni kai sit veresokerit oli liia alhaal. Mul o ain sellane migreeni, et toise silmä näkökenttää tulee sellane värilline aura ja se alkaa leviimää isommaks ja loppuje lopuks se hävii silmä taa ja sit tulee semmone outo pieni pääkipu. Kohtaus kestää joku 20 minuuttii. Mää oo siihe jo nii tottunu. Neurologi sano joskus, ettei toho aurallisee migreenii oo lääket, et sen kans tarttee vaa oppii elää - ja kyl mää oo oppinu.

Kuullaa taas!

Aurinkoist hiihtoloma-aikaa kaikil! 8-)

Postaus poriks

Siis tänää aamul, ko mää heräsi ja katoi ulkolämpömittarii, ni se näytti -25!! Onneks koton sisäl riitti lämpöö, mut mää miätei, et mitä kaikkee mu tarvii pukee pääl, ko mää lähde töihi, et mää vaa tarkene.

Kyl mää sit tarkeni, ko mää laitoi kaks pipoo päällekkäi ja kahdet hanskat päällekkäi (päällimmäiset oli kintaat) ja sit mul oli sukkahousut, farkut, säärystimet, tillukkaat (eli villasukat suameks), huapikkaat, kolme paitaa ja untavatakki + pari kaulahuivii.

Yks asia mitä mää e voi millää tajut, o se, et millai teinit tääl päi pukeutuu (voi hyvi silti ol, et se o koko Suames sama homma). Siis iha oikeesti, ulkon o kauheesti pakkast ja sit tyypeil o vaa jotku farkkulegginssit ja tennarit ja joku klisu (eli ohut, olematon) takki. Monil ei oo ees pipoi, mut hanskat kyl aika monil. Mää en kyl muist, et millai mää itte pukeudui teinin. Et olinks mää samallaine. Nykyää ko ikää o enemmä, ni en kyl suastus kärsimää kylmyydest. Tiätty siin joutuu vähä tinkii ulkonäöst, mut mitä sit, ei kai se nii välii.

Täs o muute kuva viime viikolopult, ko oltii kävelyl ja sillonki oli iha sikakylmä. Koira silti nautti täysi rinnoi, en tiä oliks sil kylmä - ei se ainakaa silt vaikuttanu, ko tos kuvaski piahtaroi tollai.

Hassuu muute, ko mää kirjoti ny eka kerra poriks. Milt tää teist tuntuu? Uskaltasko joku toineki kerta kirjottaa omal murteel? Miksemmää muute ol tätä aikasemmi tajunnu!

Väriä elämään!

Ei ole ihme, jos me suomalaiset olemme taipuvaisia melankoliaan ja olemme hitaampia ja rauhallisempia kuin vaikka kanssasisaremme ja -veljemme Italiassa, sillä meitä suomalaisia ympäröi monta kuukautta vuodesta väritön ympäristö. Nyt sydäntalvella joka puolella on valkoista ja ennen talvea saamme tuntea mitä pimeys on. Siispä aivoille on suotava värien virikkeitä muualta kuin ulkoa, esimerkiksi ruoan avulla.

****

P.S Olen laittamassa asuntoni myyntiin hiihtolomaviikon jälkeen. Rattaat on laitettu pyörimään ja aiomme lyödä Ihastuksen kanssa hynttyyt yhteen, jee :) Siinä on projektia tälle vuodelle, kun ensin myydään minun asuntoni, vuokrataan tavaroilleni varasto, kuljetetaan ne sinne, muutan Ihastuksen luo ja alamme etsiä yhteistä kotia. Kun se joskus löytyy, haemme tavarani varastosta, tyhjennämme hänen asuntonsa ja muutamme uuteen kotiin. Huh, kuulostaa pitkältä ja raskaalta projektilta, vaikka lopussa kiitos ja onni seisoo. Yritän pitää mielessä Ihastuksen sanat: "On parempi edetä askel kerrallaan kuin stressata ja murehtia yhdellä kertaa koko projektin vaiheita". Näin se on :-) Tämän ison muutoksen myötä elämään tulee kuvainnollisesti huomattavasti lisää väriä.