Olin lokakuussa
Wienissä tapaamassa kahta Moskovan aikaista vaihto-oppilaskaveria; toinen on puolalainen joka asuu Wienissä ja toinen ranskalainen pariisitar. Vietimme pidennetyn viikonlopun yhdessä, ja ainakin minulle tauko teki hyvää arki- ja remppakiireiden keskellä. Tässä muutamia kuvia matkalta.
Wien oli positiivinen yllätys, sinne tekisi mieli uudestaan. Kaupunki tuntui turvalliselta, sopivan kokoiselta, siellä oli paljon kauppoja, ihania kahviloita pianonsoittajineen, paljon nähtävää kulttuurinnälkäiselle, kauniita rakennuksia, jne. Hinnat oli Suomen tasoa.
*****
Pari viikkoa Wienin reissun jälkeen lähdimme avomiehen kanssa
Thaimaahan. Kerta oli meille ensimmäinen. Koska emme kumpikaan ole rantalöhöäjiä, valitsimme vain kahdeksan (8) päivän matkan. Moni kyllä vakuutteli, että perille päästyämme meitä varmasti harmittaa miksemme ottaneet parin viikon matkaa - mutta kuikas sitten kävikään; ei harmittanut. Kuusi päivää kohteessa riitti vallan hyvin. Jos olisi ollut pidempään, olisi kaivannut enemmän toimintaa (lisää retkiä tai jopa visiitti johonkin naapurimaahan).
Panostimme hotelliin. Ystäväpariskunta suositteli kyseistä designhotellia ja kyllä se oli joka euron väärti.
Aamiainen oli luksusta. Kahvi ja tee tarjoiltiin pöytään, munakkaat paistettiin silmien edessä ja täytteet sai itse valita, aamiaissortteja oli monta, hedelmät raikkaita jne. Aamiainen oli loman kohokohtia :-P
Huoneessa oli langaton nettiyhteys, joten pysyimme hyvin kärryillä mitä maailmalla tapahtuu, ja sai oltua sähköpostitse yhteydessä ystäviin ja perheeseen.
Oli kuuuma, mutta kärvistelimme silti pitkähihaisissa, sillä emme halunneet palaa.
Olimme positiivisesti yllättyneitä kuinka vatsamme kesti matkalla kaiken - jopa sen kun kioski-pahasessa minulle tehtiin hedelmäjuoma; hedelmät pilkottiin likaisen näköisellä muovialustalla hieman epäilyttävän näköisen veitsen kanssa ja sekaan heitettiin vielä jääpaloja.
Soitin skypen kautta äidille kysyäkseni miten koiranvahtina oleminen sujuu - kätevää!
Auringonlasku Kamala beachillä ei ollut kamala ;)
Kuumissa lomakohteissa on ärsyttävää se, kun pitää laittaa aurinkorasvaa. Sen jälkeen se tarttuu aurinkolaseihin, vaatteisiin, ja hiekka tarttuu sääriin jne. Hotellille päästyä piti aina käydä suihkussa pesemässä suurimmat pois. Mietimmekin, että parhaimmillaan kävimme varmaan 3-4 kertaa suihkussa per päivä - onneksi sitä rallia ei tarvitse kotona jatkaa. Käytimme 50-suojakertoimista aurinkorasvaa, eikä silmääni pistänyt että sitä saisi ei-rasvaisena, tahraamattomana.
Lähes päivittäin kyllä satoi, tuossakin näkyy kuinka tummat pilvet lähestyvät. Mutta onneksi silti oli lämmin.
Ruoka oli useimmiten hyvää. Kerran tosin annokseen oli eksynyt kuollut koppakuoriainen. Vai olimmekohan me niin hölmöjä ettemme tajunneet, että se kuului sinne. Hmm...
Matkalla paikallisille markkinoille.
Kävimme pienellä iltaretkellä isommassa lomakohteessa, joka oli aivan liian kaoottinen ja hektinen. Pistäydyimme Mäkkärissä syömässä suolaiset ranskikset ja juomassa sokerilimua, sillä koin oloni heikoksi - luultavasti vaivasi nestehukka. Mäkkärin jälkeen olo koheni älyttömän paljon :) Enempää ei hymyä irronnut, äkkiä vain jotain syömistä.
Kävimme retkellä eräällä saarella, jota mainostettiin valkohiekkaisena paratiisisaarena, jossa on oivalliset sukellusolosuhteet. Taitoimme 30 minuutin merimatkan sinne speed boatilla, ja luulin että nyt kuolemme - merenkäynti oli niin kovaa ja jouduimme istumaan laivan kannelle ja pompimme siellä ilmaan jokaisen ison aallon kohdalla. Noh, ei siitä sen enempää. Säilyimme hengissä, ja retkikohde näytti aikamoiselta kehitysmaalta. Retken hintaan kuului ruoka, joka tarjoiltiin keskellä-ei-mitään, jossain metsän siimeksessä sijaitsevassa epämääräisessä ravintolassa. Yllättävää miten mahamme taas kesti kaiken, oikein supermahat, jes!
Kihlapari! Minua kosittiin matkamme toisena iltana <3 Tämä kuva on otettu myöhemmin, varmaankin matkan viimeisenä päivänä.
Hotelli oli upea!
Nyt kun selaan kuvia, huomaan että monessakaan emme hymyile. Se ei tarkoita ettäkö meillä olisi ollut ankeaa :D Päin vastoin! Emme vain kumpikaan osaa poseerata kuvissa! Muistan Venäjällä asuessani kuinka aina ihailin venäläisten rohkeutta ja ylväyttä olla kuvissa luonnollisesti ja itsevarmasti, ottaa erilaisia poseerausilmeitä ja nauttia kuvattavana olosta. Mutta minä en osaa enkä viihdy kameran edessä.
Kaiken kaikkiaan matka oli onnistunut ja hyvin kokemusrikas. Parasta oli päästä viettämään aikaa kahdestaan. Ei tarvinnut laittaa ruokaa, ei tiskata, ei pestä pyykkiä, ei siivota, ei herätä aamulla töihin - saimme vain keskittyä toisiimme ja nautiskella kohteesta. Mitään pakko-päästä-uudestaan -juttua emme kokeneet. Thaimaa oli mukava kokea, mutta seuraava matka voisi suuntautua esim. New Yorkiin. Saa nähdä. Sitä ennen kuitenkin pitäisi hoitaa remontti ja muutto pois alta.
