Malagan koiratarhalla

Olin ottanut ennen matkamme alkua selvää Kodittomat Espanjan Koirat ry:n toiminnasta, ja tarkoituksemme oli mennä Malagan tarhalle tapaamaan erästä Tove-koiraa. Pääsimme tarhalle suomalaisen Miian kyydissä, joka on yksi yhdistyksen yhteyshenkilöistä. Saavuimme tarhalle tänään pilvisenä ja hieman sateisena päivänä, ja meidät otti vastaan suuri koirien haukkumiskuoro (voin laittaa äänestä videon myöhemmin, nyt yhteys videon lataamiseen on liian heikko). Ei kestänyt kovin kauaa ennen kuin kyyneleet tulvivat silmiini. Kymmenittäin ja taas kymmenittäin silmäpareja tuijotti meitä ja toivoi josko juuri hän pääsisi meidän mukana pois tarhalta. Miia kertoi, että tarhalla on tällä hetkellä yli 400 koditonta koiraa ja koko ajan koiria tulee lisää.

Tässä muutamia kuvia.

Tässä etualalla on kuulemma vanhusosastoa.


Tarhalla on muutamia työntekijöitä, jotka vaihtavat koirille puhdasta juomavettä, ruokkivat koirat, siivoavat häkkejä jätöksistä, ja lääkitsevät tarpeen tullen (ymmärtääkseni lääkäri vierailee tarhalla silloin tällöin).


Tällä koiralla on ollut karmea kohtalo. Sen entinen omistaja oli puukottanut koiraa, jonka seurauksena toinen etujalka oli halvaantunut, joten nyt jalka on amputoitu. Niin surullista ja järkyttävää! Keitä nämä mielipuoliset ihmiset oikein ovat?!


Nämä pennut oli löydetty koiratarhan ulkopuolelta pahvilaatikkoon hylättynä. Pennut oli täynnä kirppuja ja ilman emoa, mutta ne koitetaan saada kuntoon ja löytää niille koti.


Tämä koira oli löydetty huonossa kunnossa; siltä oli revitty siru kaulasta pois - itse tehty viillot ja rönkitty siru pois. Ei voi ymmärtääää :´( Kuka on jälleen kerran niin raaka ja julma ihminen? Koira oli leikattu ja leikkausarpi oli tuolla toisella puolella, joka ei nyt näy kuvassa.


Tähän yksilöön ihastuimme. Hän vaikutti huipulta tyypiltä; oli leikkisä, hellyydenkipeä ja erittäin kiltti. Valitettavasti meillä on kotona jo yksi uroskoira, joten kaksi samanikäistä urosta ei oikein mahdu samaan talouteen.


Kuin kaksi marjaa :)


Kuka adoptoisi minut?


Minä ja Tove. Mulla kyynelehtineet surusilmät, ja nenä on palanut - samisnenä Toven nenän kanssa :)


Tuleeko Tove meille, jää nähtäväksi. Mietimme asiaa.



Sydän on nyt turta. Kokemus oli pysähdyttävä ja koskettava. Kyllä ihminen osaakin olla julma ja käyttää valtaansa viattomia ja puolustuskyvyttömiä koiria kohtaan. On se niin väärin.