Kuulumisia syyskuulta

No niin, taas on vierähtänyt tovi jos toinenkin viime kirjoituskerrasta.
Tässä sekalaisia kuulumisia:

Olen aloittanut venäjänkielen tunnit, ne on aina tiistaisin. Käyn Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksessa. Olen keskitason puhekurssilla, opettaja on aikanaan Moskovasta Suomeen muuttanut Natalia. Tunneilla on niin kivaa, ja on ihana kuulla puhdasta venäjää kerran viikossa. Pelkästään jo rakennuskin muistuttaa Venäjästä niin kovin paljon, ehkä kuva kertoo enemmän kuin sanat:

punaista kokolattiamattoa ja laskosverhoa :)


Olen myös aloittanut vesijumpan syyslukukauden töissä, käyn siellä joka maanantai. Tänään oli siis vesijumppapäivä. Laittaa hyvin veren ja kuona-aineet kiertämään. Istumatyötä tekevänä en kärsi niska-hartiaseudun jumeista. Kuva lainattu.




Keskiviikkona olen menossa lapsuudenystäväni luo kylään. Hän asuu Kallion kirkon juurella.


Hyvä ystäväni meni naimisiin syyskuun alussa. Voi sitä onnea ja rakkautta. Heillä on varmuus ja usko toisiinsa, he ovat luja tiimi. Sulhasesta ei nyt ole kuvaa - vain meistä ystävistä. Ollaan muuten tunnettu viisi vuotta, morsiuspari vain kaksi. Me kaksi ollaan myös vahva tiimi. Kumpa meidän ystävyysonni jatkuisi, kunnes kuolema meidät erottaa <3



Loppuun vielä kevennyskuva. Pohjanmaalaisen koulukaverini olen tuntenut vuodesta 2002. Paljon mahtuu myös niihin yhteisiin vuosiin - puolin ja toisin. Tässä kuva meistä vuodelta... ei-mitään-hajua. Näimme nyt viikonloppuna, kun sain hänet vieraakseni tänne pääkaupunkiseudulle - mukava irtiotto perheenäidille arjesta. Kiitos, että kävit :) Vaikka viime näkemisestä oli 1,5 vuotta, juttumme jatkui yhtä avoimena, intensiivisenä ja kattavana kuin mihin se viimeksi jäi. Kävimme myös katsomassa musikaalin Wicked ja Vesku-elokuvan. Oli kivaa :-) Niin ja tässä tää vanha kuva.

Kuvia kodista

Kohde: kaksio Vantaalla, juna-asemalle 150m, makkarista ja parvekkeelta kaunis metsänäkymä, pihapiirissä paljon lapsia, joten elämää on (minkä katson hyväksi asiaksi), yläkerrassa asuu alle kaksivuotiaat kaksoset (sieltä kuuluvat äänet katson ainakin vielä toistaiseksi ihan hyväksi, elämän ääniksi :)

Tästä kaikki alkoi... Makkarin seinä. Ei oo mun maun mukainen.



Kuten ei myöksään olkkarin seinä. Liian hallitsevan värinen, alkaa ahdistaa!



Sain äitin, isän ja veljen muuttoavuksi. Aah miten ihanaa, kun on perhe, joka auttaa <3
Tein niille ruokaa, ja hääräilin keittiössä punatulkkuessu päällä :D



Veli ja isä miesten hommissa




Kaaos makkarissa


Äiti "the maalari" työn touhussa. Mulla oli flunssa ja otin rennosti - samalla kun äiti painoi hommia niska limassa.



Eteisessä oli järkyttävän iiiso vaatesäilytysjärjestelmäkaappi. Annoin sen ilmaiseksi pois. Onneksi työpaikan intranetti tuotti tulosta ja sain kaapille uuden omistajan. He hakivat sen pois, tietty joutuivat purkamaan, kantamaan peräkärryyn ja sitten kokoamaan kotona uudestaan.



Eteiseen tuli tosi paljon tilaa, avaruutta ja ns. hyvää henkeä.



Lattialistat vielä puuttuu, mutta se on enää pientä.



Makuuhuone on nyt ihanan rauhallinen, ja valkoinen on niin paljon enemmän mun makuun kuin hyökkäävä sininen.

Kuvia olohuoneesta tulee vähän myöhemmin. Sitten kun kaikki tavarat ovat siellä löytäneet paikkansa, ja kun olen saanut kaikki hankinnat tehtyä jne.

Oma asunto

Kuvassa onnellinen ensiasunnon omistaja 8-)

Kuvia maalausprojektista ja siitä miltä uusi kotini nyt näyttää tulee myöhemmin, toivottavasti kuitenkin mahdollisimman pian. Kiirettä on pitänyt ja pitää, huomenna on läheisen ystävän maistraattivihkimisessä todistajana oleminen ja sen päälle hääkemut Kirkkonummella.

Kuulemisiin!